
Noniin, nyt alan siis tänne jotain omia angstinovellejani julkaisemaan.
Nyt tulee ensimmäinen; Myöhäistä.
Miksen voi olla samanlainen? Miksi minun täytyy olla erilainen?
Katson sinuun. Ihailen kasvojasi ja hymyäsi. Hymyäsi, jota et osoita minulle. Hymyäsi jonka osoitat toiselle. Toiselle ihmiselle.
"Let me see your smile dear
I know it's not for me
I know that it's for her
But still Just let me see you smile"
I know it's not for me
I know that it's for her
But still Just let me see you smile"
Kutristan kulmiani. En ole kateellinen, haluan vain kaiken mitä hänellä on. Haluan sinut. Hymysi. Kosketuksesi. Haluan sinut.
Puristan käteni nyrkkiin. Miksi olen vain se ujo tyttö? Miksen uskalla ilmaista tunteitani? Miksi?
Kerään rohkeuteni ja nousen puiston penkiltä. Otan askeleen eteenpäin. En pysty. Romahdan takaisin penkille.
Katson kateellisena, kuinka hymyilet hänelle. Kuinka hän istuu sylissäsi. Välissämme on vain kolme metriä, muttet huomaa.
Et huomaa minua. Kuka huomaisi?
"I'm always yours, why aren't you mine?
I'm not telling that I'm jealous
Just wanna steal your arms"
Puren huultani. Haluan sinut.
Nousen jälleen penkiltä. Otan askeleen eteenpäin. Otan toisenkin askeleen.
Hän katsahtaa minuun. Et sinä, vaan hän. Hän tirskahtaa ja kuiskaa jotain korvaasi. Hymähdät ja siirrät katseesi minuun.
Huomaan katseesi ja poskiani kuumottaa. Kohotat kulmiasi. Romahdan jälleen penkille.
Et sinä minua halua. Kuka haluaisi?
"The first day when you looked at me
Whole world crushed on me
Why can't you love me?"
Kuulen hänen pilkallisen naurunsa. Tunnen hänen pilkallisen katseensa.
Anna sen vaan olla, sanot naurahtaen. Kurottaudut lähemmäs hänen kasvojaan. Nielaisen kyyneleeni.
Sen, toistan sanasi mielessäni ja päästän raskaan huokauksen.
Nielaisen ja nousen viimeisen kerran penkiltä. Kävelen luoksenne, vaikka meinaan joka askeleella kääntyä.
Ei enään. Enään en antaisi pelolle voittoa. En anna periksi.
Luuseri, kuulen hänen sanovan, kun lähenen. Käännät katseesi jälleen minuun. Kohotat kulmiasi.
"I'm coming throw it
Throw the pain in my heart
Can't you see it
How much I need it?"
Mä rakastan sua, sanon sinulle, huomioimatta tyttöäsi. Sitä kaunisa tyttöä joka tuhahtaa kuulessaan sanai.
Mitä tää on, hän kysyy sitten ivalliseen sävyyn minulta, mutten välitä.
Olet hämmästynyt.
Kaikkihan mua rakastaa, sanot ja naurahdat vaivautuneena.
Kulmani kutristuvat yhä enemmän ja yritän pidätellä itkuani. Hän hymyilee voitonriemuisesti.
Käännän selkäni hitaasti ja juoksin pois, samassa kun kyyneleet valuvat poskiani pitkin. Juoksen.
Juoksen vailla päämäärää.
"How could you be so cold
How could you just laugh?"
Saavun kadun kulmaan. On pimeä ja maassa on vain muutama vesilätäkkö. Valun seinää pitkin maahan istumaan ja pyyhkäsen kyyneliä poskiltani. Et ole sen arvoinen.
Huomaan maassa lasinsirun. Otan sen käteeni ja katselen sitä. Houkuttelevaa, kieltämättä.
Painan lasinsirun hellästi ranteeseensi. Naurahdan kylmästi.
Pieni viilto, niin kaikki voisi olla ohi. Olisin rauhassa oma itseni. Yksin.
"Just a little bit pain
and everything could be over"
Painan lasinsirua voimakkaammin ranteeseeni. Irvistän kivusta, mutta pian hymyilen.
Se tuntuu helpottavalta. Kipu. Olenko seonnut?
Luuseri, kuulen kaikkien naureskelevan pääni sisällä. Ei, huudahdan ja painan lasinsirun ihoni läpi.
Päästän lasinsirun kädestäni ja tunnen heikotusta. Veri vuotaa ranteestani ulos. Kalpenen. Silmissäni sumenee.
Ei, kuulen huudahduksesi ja juokset luokseni. On myöhäistä. Olen menettänyt liian paljon verta.
Hymyilen vaisusti. Mä rakastan sua, kuiskaan äänettömästi. Suljen silmäni. Ikuisesti.
"Sometimes you should think twice,
Never know when it's too late"





